Yli 40 vuotta urheilufysioterapiaa

Nuoret lääkintävoimistelijat Jussi Hietikko ja Antti Vuorinen tapasivat ensimmäistä kertaa valmentajaseminaarissa vuonna -78  Vuokatin Urheiluopistolla. He molemmat tekivät töitä urheilijoiden parissa ja päättivät, että pitäisi perustaa yhdistys urheiluvammoihin suuntautuville lääkintävoimistelijoille. Jussi Hietikko otti asian tiimoilta yhteyttä nuoreen aktiiviurheilijaan Heikki Hämäläiseen, joka oli juuri valmistunut lääkintävoimistelijaksi.

Pojat päättivät tavata  Seinäjoen SM-viesteissä ja mukaan kutsuttiin myös Risto Kuitunen ja Hannu Saarinen. Näissä viesteissä yhdistys perustettiin ja Hämäläinen voitti kultaa 4×400 metrin viestissä Turun Urheiluliiton joukkueessa.

Näin muistelevat perustajajäsenistä Hietikko, Vuorinen ja Hämäläinen vuonna 1979 perustetun Suomen Urheilufysioterapeutit ry:n alkumetrejä.

Yhdistyksen yhtenä tavoitteena oli lisätä tietoutta urheilufysioterapiasta.

“Ajatuksena  ei ollut, että viisi viisasta miestä lähtee lampun kanssa valaisemaan maailmaa, vaan tarkoitus oli saada tietoa ja kouluttaa itseään samalla”, muistelee Antti Vuorinen yhdistyksen alkuaikoja.

Koulutuksen järjestäminen oli yhdistyksen tärkeimpiä tehtäviä. Perustajajäsenet luennoivat nuorille kollegoille urheilufysioterapiasta,  jotta saataisiin uusia jäseniä mukaan toimintaan. Alkuaikana jäseneksi hyväksyttiin vain urheilufysioterapian peruskurssin käynyt lääkintävoimistelija. Nimike urheilufysioterapeutti oli tuolloin varsin edistyksellistä, sillä ammattinimike oli siihen aikaan lääkintävoimistelija. Silloinen Lääkintävoimistelijaliittokin ihmetteli urheilufysioterapeutti-nimikettä. Aikaa on kulunut ja nimikkeet ovat vaihtuneet Fysioterapialiitossakin.

Kisoja ja koulutuksia

Alkuvuodet olivat ahkeraa koulutusta ja kisojen lääkintähuollon järjestämistä. Yksi isoimmista tapahtumista oli vuoden 1983 ensimmäiset yleisurheilun MM-kisat, joihin Suftilaiset pääsivät mukaan hierojiksi Meilahden sairaalan lääkintävoimistelijoiden hoitaessa urheilijoiden fysioterapia-vastaanoton.Antti Vuorinen oli ensimmäinen suftilainen, joka pääsi mukaan olympialaisiin Koska titteli urheilufysioterapeutti oli niin uusi ja outo oli Antti mukana kisoissa tittelillä ”kokki” Lake Placidissa vuonna 1980. 80-luvun aikana koulutettiin yli 600 lääkintävoimistelija urheilufysioterapeuteiksi ja aktiivisia jäseniä oli yhdistyksen toiminnassa mukana satakunta.Kilpailutapahtumat olivat erittäin opettavaisia nuorelle urheilufysioterapeutille. Erilaiset urheiluajit ja tyyppivammat tulivat tutuiksi ja töitä tehtiin joskus telttakatoksen alla metsän keskellä

Yhteistyötä lääkäreiden kanssa

80-luvun lopulla aloitettiin yhteistyö lääkäreiden kanssa. Suftin talvi- ja kesäpäivillä oli luennoitsijoina ollut urheilulääkäriyhdistyksen jäseniä ja näin heräsi idea yhteisistä koulutuksista ja yhteistyöstä. Vuonna 1988 perustettiin Urheilulääkäriyhdistyksen ja Suftin yhteisesti toimittama Urheilulääketiede-lehti. Lehden tavoitteena oli levittää käytännönläheistä tietoa urheilulääketieteestä ja urheilufysioterapiasta molempien yhdistysten jäsenille.

Lama hiljensi toimintaa

Suurin osa yhdistyksen aktiivivaikuttajista 90-luvun alkupuolella olivat yksityisen puolen fysioterapia-yrittäjiä ja laman myötä koulutustoiminta hiljeni ja aktiivijäsenten oli suunnattava voimavaransa oman elinkeinon ylläpitämiseen. Näin talkoovoimin ylläpidetty yhdistystoiminta  hiipui hiljalleen olemattomaksi.

2000-luvun alussa näkyvin merkki Suftin toiminnasta oli edelleen ilmestyvä Urheilulääketiede- lehti. Yhteisen lehden toimittaminen oli jäänyt Suftilaisten tehtäväksi ja näin tämäkin toiminta loppui 2000-luvun alkupuolella.

Uusi nousu

Suftin onneksi muutama toiminnassa aktiivisesti mukana ollut urheilufysioterapeutti halusi elvyttää yhdistyksen toiminnan ja kutsui kasaan asiasta innostuneita kollegoja.

Syksyllä 2005 tenniskisojen yhteydessä järjestetty lajikoulutustilaisuus oli uusi alku Suftin yhdistystoiminnalle. Tilaisuuteen osallistui 15 urheilufysioterapiasta kiinnostunutta henkilöä, osa vanhoja Suftilaisia ja osa nuoria vastavalmistuneita käytännön kolutusta kaipaavia  fysioterapeutteja ja näin saatiin yhdistystoiminta elvytettyä henkiin.

Juha Koistisen johdolla ja aktiivisella panostuksella saatiin hallitus kasaan Juhan toimiessa puheenjohtajana. Juhan energisyys, organisointikyky ja laaja tieto urheilufysioterapian kenttätyöstä ja tutkimuspuolelta ovat vieneet eteenpäin urheilufysioterapian koulutusta ja yhdistystoimintaa. Juha loi yhdistykselle ensimmäiset nettisivut ja tällä hetkellä tulevaisuus näyttää valoisalta. Toki uusia aktiivisia jäseniä ja kouluttajia kaivataan jatkuvasti toimintaan mukaan.

Seuraavassa perustajajäsen Heikki Hämäläinen vastaa muutamaan kysymykseen toiminnastaan Suftissa.

Miten ajauduitte yhteen perustajajäsenten kanssa ja mikä sai teidät
perustamaan urheilufysioterapiayhdistyksen?

Omalta kohdaltani lienee suurin syy ollut ,että olin 70-luvulla kahteen otteeseen USA:ssa (yhteensä.  1,5 vuotta), jollointutustuin huippu-urheilijoitten kuntoutukseen ja valmennukseen Athletic Trainer näkökulmasta. Oli selvää, että samantyyppistä toimintaa kaivattiin myös Suomeen. Olin tuolloin myös aktiiviurheilija itse, jotenka urheiluvammojen hoito oli lähellä sydäntä.
Urheiluvammojen “aggressiivinen kuntoutus” heti vammautumisen jälkeen oli tuohon aikaan aika uutta täällä Suomessa. Alan rohkeita ammattilaisia oli vain kourallinen.

Miten Suftin toiminta on ollut mukana työelämässäsi/harrastuspuolella?

Suftin toiminta on ollut jokapäiväistä omassa työssäni. Olen melkein päivittäin tekemisissä Suftin jäsenten kanssa maahantuontiyritykseni Sportcare Ky:n puitteissa. Myöskin vapaa-aikana usein pohditaan porukalla, miten saataisiin suomalainen talentti urheilija “vammoitta” kansainväliseen menestykseen.

Oma toimintasi yhdistyksen edistämiseksi vuosien varrella?

Perustajajäsenenä olin aktiivisemmin mukana yhdistyksen toiminnassa alkuvuosina. Nykyään pyrin omalta osaltani tukemaan yhdistystä lähinnä Sportcaren toiminnalla. Olen myös tällä hetkellä hallituksen jäsen.

Miten toiminta on muuttunut/onko muuttunut vuosien saatossa?

Maailma on muuttunut niin “hektiseksi” ,että nykyisen toiminnan ylläpito vaatii kaiken muun lomassa aktiivitoimijoilta ehkäpä vähän liiankin paljon. Aikaa on rajoitetusti ja toimintaa pyöritetään “talkoopohjalta”. Lähinnä kiireitten takia hauskuus jää usein puuttumaan! Onhan kyllä ikääkin
tullut….

Mitä kaipaat Suftin toimintaan/ kaipaatko vanhoja hyviä aikoja?

Kyllä niitä ensimmäisiä peruskursseja todella kaipaa. Käytännön “kenttäfysioterapeutit” tekevät edelleen todella arvokasta työtä. Urheiluvammojen hoito on parhaimmillaan siellä missä urheilijatkin…ei
luentosaleissa.

Mitä Suftilla olisi tarjota urheiluelämään?

Ammattitaitoisia urheilufysioterapeutteja tekemään arvokasta yhteistyötä. joukkueen lääkärin ja valmentajan kanssa.

Pidätteko edelleen yhteyttä perustajien kanssa?

Kyllä ! 24.4 tapaamme Tahkolla Risto Kuitusen ja Jorma Pulkkisen 60-vuotis juhlissa “teemalla kerran vielä pojat”

Mikä oli urheilulajisi/saavutukset ja miten huolehdit kunnostasi nykyään?

Olin yleisurheilija 400m Suomen mestari 1979 46,85 . Noin 30 maaottelua. Nykyään kuntoilen yrityksemme Apex Fysioterapian kuntosalilla säännöllisesti. Kotona Maskussa ulkoilutan Hovawart koiraamme (iso).

Teksti:Tytti Nuoramo